perjantai, 10. elokuu 2012

Siirtymä

Blogi siirtyi nyt bloggeriin. Vuodatus ei tuntunut palvelevan - tökki ja herjasi - ei toiminut. Kuvatkin kadotti.
 
Nyt alkaa siis uuden opettelu ihan teknisestikin, katsotaan millaiseksi tämä blogi tästä vielä kehittyy. Ihan jo ensinäkemältä näyttäisi aika mukavalta asetuksien ja määritysten suhteen. Kaikki löytyy suhteellisen helposti, enkä vielä ole repinyt yhtäkään hiusta päästäni. Jopa blogin siirtäminen vuodatuksesta tänne onnistui muutamalla napinpainalluksella. Huisaa!
 
Se mitä katosi siirron myötä, oli tunnisteet. Siinäpä sitä onkin näpyttelemistä jos elämästä muutoin tekeminen loppuu.

Uusi osoite siis on: http://zahirlifenpaivakirja.blogspot.fi/

torstai, 9. elokuu 2012

Sairastamista

Loppukesä on ollut yhtä sairastamista. Ei oikein kesäfiilis pääse pinnalle, kun saa kipuilla ja ravata vastaanotolla, se siitä kesälaitumille kirmailusta.

Se vanha vainooja pääsi jälleen niskan päälle. Vaikka kuinka uskoin ja toivoin, että saisin olla vaivalta rauhassa ainakin vuoden tai jopa kaksi, niin toisin kävi. Bartholinin rauhanen, tai itseasiassa kysta, ärtyi vain kolmen kuukauden tauon jälkeen. Kun sairaalassa sanottiin toukokuisen operaation jälkeen että vaiva voi kyllä uusia, en ajatellut että se sitä tekisi vuoden sisällä. Vaan sen se teki.

Tällä kertaa olin vielä nopeampi hakeutumaan hoitoon. Heti kun ensimmäiset oireet painoivat päälle hakeuduin lääkärille, joka sitten määräsikin antibiootin. Kivut kasvoivat yllättävän nopeasti, jo seuraavana aamuna ryntäsin päivystykseen vaatimaan puhkaisua. Pienen suostuttelun jälkeen sinne pääsinkin. Sanoivat ensin että, "ei se lääkekuuri ole vielä ehtinyt auttaa, jos tulisit parin päivän päästä jos vaiva ei helpota." Kun tarpeeksi kauan vakuuttelin, että tiedän miten tämä etenee sillä viimekerrasta on niin vähän aikaa, pääsin lääkärin pakeille. Paise puhkaistiin neulalla ja märkää sieltä tuli järjetön määrä. Eipä ole ihme, että tekee kipeää!

Turhautuminen tässä jo iskee. Eihän se voi olla niin, että saan muutaman kuukauden välein tuosta vaivasta kärsiä ja juosta lääkärillä! Vaiva on erittäin epämiellyttävä silloinkin, kun se ei ole varsinaisesti kipeä. Ja vaikuttaahan tuo jo melkotavalla parisuhteen intiimimpään puoleen - rajoittaa kovasti ja paljon.

Ilmeisesti minun pitäisi jotenkin päästä operaatioon, jossa poistettaisi tuo kysta. Sen voi kuuleman mukaan tehdä, kun tulehdus rauhoittuu... Nyt vaan tuntuu siltä, että vaikka paise on puhkaistu ja antibiootti päällä, ei se ikävän tuntuinen patti katoakaan niinkuin keväällä. Pelko hakkaa takaraivossa, mitä jos se pian taas alkaa paisumaan.

Pääseekö tästä vaivasta ikinä eroon?

torstai, 2. elokuu 2012

Blogia ei ole...

..vai onko sittenkin?

Liian pitkä kirjoittelutaukoko tässä on takana, kun yrittäessäni tiirailla tilastoja väittää masiina että "Blogia ei ole!". Tiedän kyllä, että tulee kirjoiteltua harvakseltaan, mutta että niin harvoin! Poissa päivitysjonosta, poissa internetmaailmasta?

Lienee kuitenkin vain jokin bugi... ehkäpä se korjaantuu itsekseen. Tämä ratkaisu minulla on käytössä moneen muuhunkin tietotekniseen ongelmaan, ja yleensä se aina toimii.

Taidan siis vetäytyä takaisin kesälaitumille ja tulla vilkuilemaan blogiani sitten syksymmällä. Harmaat päivät yleensä lisäävät bloggailemisen tarvetta... kesällä sitä vaan on ja nauttii!

keskiviikko, 27. kesäkuu 2012

Kröähhh!!

Pitkästä aikaa tuli yllättäen ylimääräistä aikaa kirjoitella blogia. Heräsin klo 3.50 siihen, että hengitys vinkuu ja rohisee. Allergiaa. Siihen ei sitten muutama yskäisy ja nenän niisto auta (vaikka ainahan sitä yrittää), vaan on pakko nousta ylös ja keittää kupillinen teetä. Teekupin äärellä sitten yskiä ja niistää, niistää ja yskiä, kunnes röörit on tarpeeksi avoinna nukkumiseen.

Taitaa olla joku uusi pölyttäjä taas toiminnassa, sillä näitä yöllisiä allergiavaivoja ei ole ollut moniin moniin kuukausiin. Allergialääkkeitä napostelen kyllä ympäri vuoden, kun on tuo kissakaveri talossa. Se onkin todella fiksua asustella allergisena ihmisenä kissan kanssa, mutta kun se muutti puolison mukana eikä siitä kyllä raaski luopuakaan. Kissa-allergia on huomattavasti helpottanut vuosien mittaan, mutta keväisin ja kesäisin oireet palaavat tai pahenevat. Syytän siitepölyjä.

Pitäisi varmaan syyttää myös itseä, sillä siivoukset on taas jääneet vähemmälle kesärientojen myötä. Säännöllinen imurointi ja petivaatteiden vaihto olisi erittäin suositeltavaa... Pitänee tarttua itseään niskasta kiinni heti töiden jälkeen ja laittaa tämä asia kuntoon. Ehkä ne allergiaoireetkin siitä taas helpottavat.

                                     


maanantai, 28. toukokuu 2012

Kaunis maailma

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille... ja mielenvapaus, ja mielenvapaus...

On helppo nähdä maailman kauneus silloin kun aurinko paistaa ja omassa elämässä on kaikki suurinpiirtein kohdallaan. Mutta on vaikeaa nähdä maailman kauneus silloin, kun uutiset kertovat siitä miten aikuinen ihminen ajelee tahallaan lasten päälle autolla, nuori mies ampuu silmittömästi väkijoukkoon ja tappaa sekä vakavasti vahingoittaa muita ihmisiä ja nuori tyttö tekee itsemurhan koulukiusaamisen vuoksi. 

Kertovatko nämä uutiset jostain tämän ajan ilmiöstä, vai onko kauheita asioita tapahtunut aiemminkin? Varmasti ihmisen kyky tehdä kauhistuttavia tekoja on vakio. Uskon että jokainen meistä on kykenevä vahingoittamaan toista ihmistä ja itseä. Se, mikä vaikuttaa siihen, että kaikki eivät tuollaisia uutisiin nousevia tekoja tee on luultavasti ympäröivien olosuhteiden, ihmisen sisäisen herkkyyden, kasvatuksen, mielenterveyden tai "mielenvapauden" summa. Nyt varmasti moni sanoisi, että ei itse koskaan kykenisi tapaamaan toista ihmistä... 

Kuinka moni muistaa vielä Ruandassa tapahtuneen kansanmurhan? Tai vaikkapa toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat? Tavalliset ihmiset ilmiantoivat naapureitaan ja tuttaviaan, ehkäpä olivat jopa itse toteuttamassa murhia. Syö, tai tule syödyksi. Lyö tai tule lyödyksi. Tapa, tai tule tapetuksi. Emme voi mitenkään tietää miten itse käyttäytyisimme vastaavanlaisessa tilanteessa, jos sellaiseen joskus joutuisimme. 

Kansanmurhasta, jonkinlaisesta joukkohysteriasta tai aivopesusta (miten nuo kansanmurhat haluaakin sitten tulkita) on vielä pitkä matka esimerkiksi yksittäiseen kouluammuskeluun. Mutta luulen, että jonkinlainen pakko sielläkin on taustalla. Vääristynyt ja sairas, ahdistava, pelottava pakko. Mikä ajaa ihmisen tuollaisiin tekoihin? Mikä tässä maailmassa on sellaista, joka opettaa nuoren tai aikuisenkin siihen, että kun itsellä on paha olo, on se purettava muihin. Mistä juontaa juurensa ajatus, että kun itse kärsii, on muidenkin kärsittävä?

En usko että on olemassa mitään yksittäistä ihmeratkaisua siihen, miten laivan voisi kääntää tästä nykytrendistä pois. Mutta jotenkin toivoisin, että sellainen entisaikojen "koko kylä kasvattaa" tulisi takaisin. Yhteisöllisyys, toisen ihmisen huomioiminen ja naapurista välittäminen. Nykyään kun tuntuu, että kaikenlainen välittäminen on kyttäystä, naapurin lapsen opettaminen on lähes rikollista ja kuulumisten kyseleminen tungettelua. Yksityisyydesta alkaa tulla jo vankila, joka takaa sen, että on mahdollista elää yhteisössä niin ettei kukaan tunne sinua tai sinun elämääsi. Yksityisyys muuttui yksinäisyydeksi, eristäytymiseksi ja ehkäpä jopa sellaiseksi omaan napaan tuijotteluksi. On olemassa vain Minä. 

Niin... mitä tapahtuukaan maailmassa, jossa on ainoastaan Minä. Minä ja minun tuntoni. Ei ole Sinua, ei Niitä, ei Häntä. Vain Minä. Silloin kukaan ei ymmärrä, ketään ei kiinnosta, millään ei ole merkitystä (paitsi Minulla).  

Mutta entäpä jos olisikin Sinä? Jos huomaisimme toisen ihmisen, olisimme kiinnostuneita, yrittäisimme ymmärtää, jollain olisi merkitystä... 

Aina voi unelmoida. Ja ehkä kuitenkin maailma on kaunis ja hyvä elää...