Pidin pienimuotoisen valitusvirren reilu pari viikkoa sitten, jolloin taisin mainita (valituksen muodossa) jotain kipeistä sorminivelistäni. Nyt seuraa lisää valitusta. 

Vaivat eivät ole helpottaneet. Eivätkä kyllä toisaalta juurikaan pahentuneet. Edelleen herätessä käsi on todella kankea, ja erityisesti yksi sormi liikutellessa kipeä ja todella jäykkä. Päivän mittaan tuo jäykkyy helpottaa, mutta niveleen jää edelleen se arkuus puristettaessa tai sormea käytettäessä. Mitään särkyjä ei onneksi ole.

Tämä vaiva todella "syö miestä". Työssäni sormien toimivuus on usein aika tärkeää, ja se vaikuttaa suuresti siihen, miten pystyn työni hoitamaan. Nyt huomaan, että tämä vaiva vaikuttaa työsuoritteeseen. Jopa käsin kirjoittaminen tuntuu hiukan hankalalta (tottakai vaiva on oikeassa kädessä, jolla siis myös kirjoitan) ja käsialani on selvästi muuttunut. Voi tietysti johtua myös siitä, että olen alkanut varoa tätä yhtä sormea.. joten varon tahtomattani sitä jatkuvasti, ja tämä taas vaikuttaa käkä käden toimintaan.

Sen verran huolissani olen ollut, että sain mentyä myös lääkäriin. Hän tutki huolellisesti, ja kyseli "reumaperimästä" (ja sitähän on reilusti kummankin vanhemman puolelta, kiitosta vaan). Laittoi röntgeniin ja verikokeisiin (tuloksia odotellessa). Sanoipa sitten vielä loppuun, että jos se nyt sitten olisi sitä reumaa, niin sitten pitää vain olla talvet töissä jossain etelän lämmössä. Kiva ajatus noin yleisellä tasolla, mutta nyt se ei sittenkään kuulostanut houkuttelevalta. Etelän lämpöön toki haluaisin, mutta omilla ehdoillani, en minkään sairauden vuoksi...

Ehkäpä ensi maanantaina saa tietää jotain. Nyt tuntuisi siltä, että haluaisin vain saada tiedon, mitä tämä on. Aivan sama mikä vaiva - suuri tai pieni - kunhan saisin tietää. Jos se on jotain, joka ei tästä muutu kuin huonompaan, niin tiedänpä sitten että pitää alkaa miettiä alan vaihtoa.  

Harmi vaan, että enhän minä osaa mitään muuta.. tätä kun on tullut tehtyä ihan pienestä saakka... tavallaan.. :) 

Mutta jotenkin myös luotan siihen, että mitä tahansa käykin, niin se on oikea suunta. Jos on tarkoitus että jatkan tätä hommaa mitä nytkin, niin vaiva on luultavasti jotenkin voitettavissa. Jos taas on tarkoitus että katselen vähän toisiin suuntiin ja löydän jonkun muun homman, niin sitten käy niin. 

Elämässä tulee eteen monenlaisia asioita, jotkut tuntuvat mukavilta ja helpoilta, toiset eivät. Mutta se, mitkä asiat ovat hyviä ja mitkä huonoja, sitä onkin vaikeampi sanoa. Onnettomuuskin voi ajan myötä osoittautua siunaukseksi... 

Tulevaisuuteen luottaen, Zahirlife