Oli jo jokunen aika sitten iskemässä epätoivo noiden Chili-Paprikoiden siementen itämisen kanssa. Mitään kun ei tuntunut tapahtuvan, vaikka mielestäni aikaa oli jo kulunut ja kaikkea tarvittavaa siemenille oli annettu kasvamista varten.

Nyt näyttää siltä, että olin liian hätäinen tuomitsemaan itseni huonoksi "puutarhuriksi". Lämmin kevätaurinko on tehnyt tehtävänsä ja mullasta puskee esiin usempikin paprikan alku!

..toivottavasti nuo jaksavat vielä jatkaa kasvuaan. (Milloinhan niille pitäisi antaa lisää omaa elintilaa..?)

Monessa muussakin asiassa tässä elämässä tarvitaan tarpeeksi aikaa. Välillä tuntuu siltä, että kaiken pitäisi tapahtua sillä sekunnilla, mutta parhain lopputulos syntyy, kun asiat saavat rauhassa kasvaa juuri siihen suuntaan ja sellaisiksi kuin niiden on tarkoituskin. Ehkäpä siksi monesti ihmiselämää verrataan esimerkiksi kukan elämään. Tai sanotaan, että puutarhanhoito tuo mukanaan jotain suurta elämänviisautta. ...se voi olla totta, jos näkee kasvien, kasvattamisen ja kasvamisen luonteen samalla kun kopsuttelee pihamaallaan multaa... 

Kevät on kokonaisuudessaan ihmeellistä aikaa. Kun katsoo ulos, ei voi kuin ihmetellä luonnon kykyä muuntua kuolleesta taas eläväksi. Mustasta vihreäksi. Ihan itsestään! Ei voi kuin ihailla sitä näkymätöntä puutarhuria, joka saa kukat nousemaan lumikasan vierelle.. :)