...Joulu.

Hiukan haikealta taas tuntui laittaa mies matkaan ja jäädä itse kotiin joulua viettämään. Mutta töiden vuoksi näin oli jälleen kerran tehtävä. Miehellä taas on muut läheiset 400km päässä (ja perheessä ollut viimeaikoina surua), joten ymmärrän hyvin sen, että tämä joulu vietetään eri osoitteissa. 

Minulla on työt kuuluneet aina olennaisena osana joulua. En oikeastaan osaa edes kuvitella, millaista olisi jos en ajelisi kodin ja työpaikan väliä aattona ja sitä seuraavina päivinä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa senkin koen.

Rauhallinen joulu siis tiedossa, ateria vanhempien luona ja hiukan töitä illalla, sen jälkeen kotiin kisujen seuraksi sohvalle löhöilemään. Lämmin glögilasi nenän eteen ja telkusta joku jouluinen konsertti tai muu ohjelma päälle. Kenties katson Lumiukon dvd:ltä (hommasin sen aikoinaan, kun huomasin etten töiden takia ehdi sitä telkusta aattona seurata).

Ei minua varsinaisesti sureta viettää joulua omassa rauhassa, en kaipaakaan ihmisiä ympärilleni koko jouluksi, riittää kun saa nauttia yhteisen jouluaterian. Oikeastaan olen löytänyt näistä muutamista "yksinäisistä jouluistani" jotain hienoa ja jollain tavalla pyhää. Voin hiljentyä joulun tunnelmaan ja sanomaan, voin rauhoittua ja levätä. 

Yksi asia on tullut vuosien varrella jouluperinteeseeni vahvasti mukaan, ja sitä voi pitää yllä ihan itsekseenkin. Jouluaattoillan hartaus kirkossa. Meillä se on ollut monena vuonna klo 22 ja kirkko on täynnä väkeä. On ihana seurata miten erilaiset perheet ja pariskunnat, sekä tällaiset "yksinäiset" ja kaikki muutkin kokoontuvat yhteen täynnä iloa ja rentoutta. Sellainen joulun ilo huokuu ympärillä, kaikki hymyilevät ja toivottelevat hyvää joulua... tulee tosiaan mieleen laulun sanat "oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen".