Siltä se välillä tuntuu, rangaistukselta, kerran kuussa tapahtuva kipuilu. Se alkaa muutaman päivän kestävällä päänsäryllä ja huipentuu vähintään vuorokauden kestävään selkä- ja vatsakipuun. Kyllähän sen kestää kun on pakko. Ja ehkäpä siitä ei pitäisi edes valittaa, saanhan olla ilman kipuja kuitenkin suurimman osan kuukautta. 

Mutta ei se kivaa ole.

Minulla oli kyllä elämäni aikana pitkä yhtenäinen jakso kun mitään kuukausittaisia kipuja ei esiintynyt. Napsin silloin minipillereitä, jotka olikin hankittu nimenomaan kipuja lievittämään. Minun kohdallani nuo toimivat. Enää ei tarvinnut pitää välipäiviä koulusta ja maata tuskaisena kotona. Ei tarvinnut napsia niitä voimakkaita kipulääkkeitä. Se oli suuri helpotus elämään. 

Vielä monta vuotta pillereiden syönnin lopettamisen jälkeenkin sain olla rauhassa tuolta "naisten rangaistukselta". Ainoana ongelmana oli mielialojen heitteleminen, eikä sekään ollut joka kuukausi tapahtuva ilmiö. Vaan nyt on aika ilmeisesti tehnyt tehtävänsä ja kivut ovat palanneet. Mutta pillereitä en ala enää syömään, ei tällä hataralla muistilla.

Ei kai tässä muukaan auta kuin kärvistellä ja hillitä suurinta kipua lenkkeilemällä sekä turvautumalla särkylääkkeisiin.

Hyviä vinkkejä otetaan kyllä vastaan...