Varmasti melkein jokaiselle on tuttu se tilanne, kun sukujuhlilla tai ystäväpiirin kokoontumisessa joku alkaa kysellä tulevaisuuden näkymistäsi tyylillä "noooooo, koskas niitä häitä juhlitaan?" "Onko pian ristiäisiä tiedossa?" tai "kai sulla joku mies/nainen on elämää sulostuttamassa?". Viattomia, hetken mielijohteesta heitettyjä kysymyksiä, mutta toisinaan osuvat arkaan paikkaan.

Itse olen yrittänyt välttää noita kysymyksiä ihan vain jo sen takia, että koskaan ei voi tietää millainen tilanne toisella elämässään on. Voihan olla, että esimerkiksi vauva-asioissa on stressattu puoliskon kanssa jo pitkän aikaa, ristiäiset olisivat kovinkin toivottu juhla, mutta vauvaa ei vaan ala kuulua. Asia voi olla raskas ja siihen voi liittyä paljon tuskaa. Hetken mielijohteesta heitetyt utelut tuovat siten vain ikävän olon ja vaivautuneen tunnelman kun ei oikeastaan haluaisi puhua koko asiasta.

Itsekin olen viimeaikoina päässyt useasti olemaan uteloimisen kohde. Kysymykset pyörivät parisuhteen ympärillä: "onhan teillä jo hääpäivä varattu ensi kesäksi?" "Jokos niitä kihlajaiskahveja saa pian tulla juomaan?". Omalla kohdalla nuo kysymykset vain huvittavat, ja luulen että tuo toinen puolisko suhtautuu asiaan samalla tavalla. Jokin osa minusta kuitenkin hämmentyy kun näin suoraan kysellään tulevaisuuden suunnitelmia. Me emme nimittäin ole sivunneetkaan asiaa millään tavalla tässä yhteisen arkisen elon pyörteissä. Mitä siihen nyt sitten vastaa? Että ei olla, ei olla edes puhuttu moisesta. Ja sitten kohdata kysyjän paljon puhuva ilme, "onko tämäkin nyt sitten vain semmoista hengailua ja oleilua ilman varsinaista sitoutumista." Todellisuus on kuitenkin se, että hyvin menee, ja yhdessä on mukava olla. Tulevaisuutta suunnitellaan aikanaan ja tällähetkellä se näyttää mukavalta sekin.

Monesti myös tuntuu siltä, että nuo kysyjät eivät oikeastaan ole edes varautuneet kuulemaan totuutta. Esimerkiksi kysyttäessä "mitenkäs teillä se yhteiselo sujuu?", saattaisi totuudessa pysyttelevä vastaus olla että eroa ollaan suunnittelemassa. Ja jos uteloimisen kohde ei halua paljastaa kysyjälle todellista elämäntilannettaan, ollaan taas vaivautuneessa tilassa. Mitä tuohonkin nyt voi vastata jos ei halua alkaa vuodattaa elämänsä kipupisteitä.

Kärsivällisyys on hyve. Kun uteloittaa, niin odota että toinen omasta tahdostaan, ilman sen kummempaa ristikuulustelua kertoo jos elämässä on meneillään jotain erityistä. Tai aseta edes kysymyksesi niin, että se ei välttämättä osu niihin arimpiin kohtiin. "Mitenkäs menee, onko mitään erityistä elämässä?"

Tässä on meillä monella varmasti taas yksi oppimisen paikka.