Aurinko armas... antaa lämpöään ja valoaan, melkein tässä tulee hyvälle mielellä pelkästään siitä! Viikonlopun aikana pääsin pitkästä aikaa ottamaan välimatkaa töihin ja tähän jokapäiväiseen arkiseen puurtamiseen. Teki kyllä hyvää.

Pari päivää mökillä hyvässä seurassa piristää kummasti. Vaan vaikutus tuntuisi olevan kovin lyhytaikainen, varsinkin kun on töissä paniikkihommia ja stressiä. Tänään on taas se tunne, että jos olisi valinnan varaa, jäisin kotiin peiton alle (tai viettäisin päiväni mielummin vaikka pihalla lunta lapioiden) enkä ajattelisi töitä lainkaan. Mutta tokihan se on töitäkin tehtävä. Ehkä tämän viikon jälkeen pääsen taas ajantasalle työrintamalla ja sen jälkeen otetaankin projektiksi yksityiselämä. Eli eteenpäin, sano mummo lumessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa taas. Toivoa vielä on!

Vaikka kyllähän tuo viikonloppu teki paljon myös sillä rintamalla. Näki kavereita, ja sai rentouduttua joten omaa kultaakin muisti taas ottaa enemmän huomioon myös viikonlopun jälkeenkin.

Tässä taas huomataan, miten vapaapäivät voivat tehdä ihmeitä. Muistin taas niiden merkityksen. Näin sen pitäisikin toimia!