Näin unta...

Ensin kuljeskelin tai liu'uin pitkin katuja, etsien asuntoa. Tai en oikeastaan etsien, siellä tiesin että minulla on jo asunto ja hyvä sellainen. Mutta jostain syystä arvostelin vastaani tulevia taloja ja niiden pihoja. "Ei tuo oikein ole sellainen jossa voisin asua, liian outoja ratkaisuja ja piha-aitakin puuttuu."

Seuraavassa hetkessä olinkin yhden asunnon sisällä, asunto tuntui hyvältä vaikka se ei tämä omani ollutkaan. Siellä oli mies, josta välitin paljon. (Taisipa olla tämä uusin tosielämän tuttavuus kasvoiltaan ja olemukseltaan). Tunsin lämpimiä tunteita unessa häntä kohtaan ja halusin olla tuon miehen kanssa.

Yhtäkkiä tämä uneni mies halusi sanojensa mukaan "tehdä testin". Hän muuntautui kauniiksi naiseksi ja myös käyttäytyi jotenkin eritavalla, mielestäni kylmästi ja tunteettomasti. Tunsin itseni hänen rinnallaan mitäänsanomattomaksi ja rumaksi. Mietin että roolit ovat nyt päälaellaan, minunhan se kaunis nainen pitäisi olla. En osannut enää suhtautua tuohon mieheen (naiseen) vaan tunsin ahdistusta ja neuvottomuutta. Unessa mietin, pitäisikö minun siis nyt olla niinkuin mitään ei olisi muuttunut? Onko tämä se testi? Ja näiden mietteiden jälkeen syvää surua siitä, että en kykene jättämään omia tunteitani sivuun ja näyttelemään että pidän tuosta miehestä vaikka hän ei ole enää oma itsensä.

Heräsin ajatukseen, miksi kaikki miehet ja ihmissuhteet lopulta osoittautuvat joksikin muuksi kuin mitä olen heistä/niistä ajatellut? Miksi tässäkin miehessä piti olla joku asia, jota en pystynyt hyväksymään? Olenko liian vaativa?

Mitähän herra Freud sanoisi tästä unesta? En tiedä haluaisinko edes tietää...