Kasvotusten. Niin pitäisi mielestäni puhua vakavat asiat. Asiat joilla on merkitystä. Kasvotusten pitäisi puhua tunteista, tulevaisuuden haaveista ja peloista. Ei sähköpostitse, tekstiviestillä, edes puhelimessa puhuen. Ei facebookin chatissä tai viesteissä, ei mesessä eikä skypessä. Ei, vaikka näkyisi kuvat ja kuuluisi ääni. Kasvotusten - face to face!

Tärkeät asiat pitäisi puhua kasvotusten, koska sillä osoitetaan että välittää asiasta, välittää ihmisestä ja haluaa selvittää asiat mahdollisimman hyvin kuuntelemalla ja puhumalla. Kasvotusten vältetään myös usein väärinkäsitysten mahdollisuudet, kun voidaan tarkastella sanojen lisäksi ilmeitä ja eleitä. Kehonkieli on valtavan suuressa osassa ihmisten välisessä kommunikaatiossa.

Kasvotusten puhuminen vaatii varmasti myös rohkeutta. Onhan paljon helpompaa kirjoittaa ajatuksensa, ilman että tarvitsee niitä varsinaisesti toiselle sanoa. Eikä kukaan keskeytä tai kysy tarkentavia kysymyksiä. Ei tarvitse edes nähdä toisen reaktiota. Jos se vaikka itkee? Tai suuttuu? Tai jos se ei reagoi ollenkaan?

Voihan olla, että kirjeellä saa helpommin aloitettua keskustelun vaikeasta, vakavasta ja tärkeästä asiasta. Mutta mielestäni keskustelun pitäisi jatkua tämän jälkeen kasvotusten. Ainakin se pitäisi jossain kohtaa käydä läpi myös kasvotusten. Itselleni on ainakin viesti-keskustelujen jälkeen vaikea asettaa sitä ihmistä sanojensa taakse kun jälkeenpäin nähdään. "Sanoiko tuo tosiaan niin.. tarkoittikohan se sitä.." Joten keskustelu on pakko käydä uudestaan.

Olen siis sitä mieltä, että suurten asioiden äärellä on tärkeää kohdata ihminen. Olla läsnä. Olla siinä tilanteessa kokonaisena, puhumassa ihmiselle joka reagoi sanoihisi.

Internetin välityksellä lähetetyt viestit ovat persoonattomia, tyhjiä, niistä puuttuu ihminen. Missä ovat ilmeet ja eleet. Missä asennossa, millä äänensävyllä, miten katsoen tietyt sanat on sanottu? Ei... ei messagessa kohtaa ihmistä. Ainoastaan kasvotusten.