Blogimaailmassa vaeltaessani löysin erään blogin oikeasta laidasta linkin tunnelukkotestiin. Olen aina ollut vähän vinksahtanut erilaisiin testeihin ja tottakai tätäkin piti kokeilla. Useimmiten testien tulokset saavat minussa aikaan vain pienen hymähdyksen ja ajatuksen, "olihan siinä ehkä jotain tuttua, ja vaikka ei ollutkaan niin kivaa ajanvietettä". Mutta lukiessani tämän testin tulosta, oivalsin jälleen jotain itsestäni.

Matkani edistyy.

Olen monesti elämäni aikana tuskaillut omaa "kiltteyttäni", sitä että olen aina se joka joustaa ja antaa periksi, valmiina unohtamaan omat tarpeensa toisten tarpeiden niin vaatiessa. Toisinaan tulee välähdyksiä, jolloin mitta täyttyy... sen saavat huomata ne, jotka sattuvat kulloisessakin tilanteessa olemaan paikalla.

Elämäni eteenpäin kantava teema on ollut "ajelehtia ja ajautua". Minusta tuntuu, että ajaudun erilaisiin tilanteisiin, että asiat vain tapahtuvat ilman että teen juurikaan mitään asioiden eteen. Useimmiten tämä ajautuminen on kuitenkin ollut positiivista, olen päätynyt juuri sinne, minne olen halunnutkin. Asioilla on tapana järjestyä - sen lauseen kuulee suustani usein.

Mitä tunnelukkotesti kertoi minusta?

Tunnelukkosi ovat:
Alistuminen
Tunnelukon voimakkuus:keskivahva

Sinusta tuntuu että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Saatat pitää muiden mielipiteitä ominasi ja sinusta tuntuu ettei sinulla ole mielipiteitä asioista tai et ainakaan ilmaise niitä suoraan. Ehkä puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän "aivan sama" asenteen. Uhraudut vapaaehtoisesti koska muiden tarpeet ylittävät omasi. Samalla tunnet mielipahaa tai kiukkua siitä että joudut kerta toisensa jälkeen syrjäyttämään omat tarpeesi. Yleensä pidät kiukkusi sisälläsi tai ilmaiset mieltäsi mököttämällä. Joskus suuttumus kuitenkin purkautuu yllättävänä kiukunpuuskana tai raivokohtauksena. Sinua kiehtovat ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia. Tai sitten tunnet vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voit loputtomiin täyttää.

Suurimman osan tästä voin allekirjoittaa, vain jokunen yksittäinen kohta tuntui hiukan vieraalta. En nimittäin muokkaa mielipiteitäni sen mukaan mitä oletan toisten haluavan kuulla. Mutta usein vältän väittelyä jos asia, josta huomaan keskustelukumppanini olevan ratkaisevasti erimieltä, ei ole minulle tärkeä. "Voihan se niinkin olla". Ja samaan aikaan kun annan myönnytyksiä, tunnen pientä ärtymystä itseäni kohtaan.

Tämä alistumisen tunnelukko on onnekseni vain "keskivahva" osa elämääni, ja viimeisen vuoden aikana olen mielestäni saanut avattua sitä hiukan. Tai ehkä jokaisella on rajansa, ja minun on viimein tullut vastaan. Enää en kykene alistumaan... minun täytyy saada sanoa "minä tarvitsen, minä haluan, minulle olisi tärkeää että..."