Vaalien ensimmäinen kierros on eletty ja koettu. Monille se sisälsi iloa ja toivoa, toisille pettymystä ja hämmennystä siitä, mitä nyt sitten jatkossa tapahtuu. Moni jää miettimään, kenelle antaisi äänensä toisella kierroksella. Millaisia arvoja ja millaista kokemusta löytyy jäljellä olevilta ehdokkailta. Omalla kohdallani tilanne on helppo - kaksi suosikkiani on toisella kierroksella. 

Osalle kannatusjoukoista tuntuu ainoa tapa oman ehdokkaansa mainostamiseen ja esille tuomiseen olevan toisten ehdokkaiden mollaaminen. Ensimmäisellä kierroksella se jakaantui varmasti tasaisesti kaikille - Niinistö tosin sai mielestäni olla aika rauhassa, sillä jatkoon pääsy oli niin varma. Nyt on kuitenkin enää kaksi jäljellä. Kumpi saakaan enemmän rapaa niskaan?

Tämä kiusaamisen kulttuuri on ikävää. Se saa minut surulliseksi ja koen jonkinlaista epätoivoa suomalaista kansaa kohtaan. Miksi pitää keskittää luovuutensa rikkomiseen? 

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt kulovalkean tavoin ehdokasvertailu, joka on jokseenkin arveluttava. Asialla on tällä kertaa Niinistön kannatusjoukoissa oleva ihminen. Tämä tosiaan vaikuttaa jotenkin oudosti myös siihen, miten suhtaudun itse ehdokkaaseen... siis Niinistöön. Sympatiani karisevat jokaisen Haavistoon kohdistuvan mollauksen myötä, vaikka tiedänkin ettei Sauli itse varmaankaan tällaista kampanjointia hyväksy.

Onko tosiaan mahdotonta käydä reilu "kisa"? Mikä aiheuttaa ihmisessä sen reaktion, että tulee tarve kehitellä jotain inhottavaa ja ikävää kohdistuen toiseen ihmiseen? Eikö riitä se, että jakaa niitä hyviä asioita joita kokee omassa ehdokkaassaan olevan?

Ja jos joku ei ole vielä törmännyt vertailuun, josta tämä kirjoitukseni kumpuaa, niin pistetäänpä se tähän...

 

Vertailun vuoksi haluan laittaa tähän CV:t, jotka on eduskunnan tiedoista kerätty (puolueettoman tahon toimesta)

 

 

Oma mielipiteeni on, että olkoon tuleva presidentti kumpi tahansa, on hän edustava ja pätevä siihen työhön. Molemmilla on omat vahvuutensa ja varmasti myös heikkoutensa. Nämä kaksi ehdokasta ovat jopa ihmeellisen samoilla linjoilla monissa asioissa, joten ns. arvojohtajuuskin on hyvissä käsissä (oma mielipiteeni siis). Toki painotuseroja löytyy, ja niiden mukaan on sitten kunkin valittava, kumpi olisi mieluisampi presidentti. Tai se pienempi paha.