Lucian uskotaan olleen sisilialainen pyhimys joka kärsi marttyyrikuoleman Syracusassa, Sisiliassa noin 310 jKr.

Guilte Legende, Pyhimysten elämänkertakokoelma keskiajalta, kirjaa hänen tarinansa näin:  Lucia oli hakemassa apua äidin pitkäaikaissairauteen Saint Agnesin pyhäkössä, kotimaassaan Sisiliassa,  kun enkeli ilmestyi hänelle unessa. Seurauksena tästä, Luciasta tuli harras kristitty, hän kieltäytyi menettämästä neitsyyttään avioliiton kautta, ja seurauksena tästä haki hänelle jo nimetty aviomies oikeutta roomalaisviranomaisilta. He uhkasivat viedä hänet bordelliin, jos hän ei luopuisi kristinuskostaan, mutta eivät voineet siirtää tai liikuttaa häntä, eivät edes tuhannen miehen ja viidenkymmenen härän voimin. Joten he pinosivat palavaa tavaraa hänen ympärilleen ja sytyttivät sen, mutta Lucia ei lakannut puhumasta uskostaan vaan sanoi että hänen kuolemansa vähentäisi muiden kristittyjen pelkoa ja toisi surua ei-uskoville. Yksi sotilaista iski keihään läpi hänen kurkkunsa lopettaakseen nämä puheet, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Pyhä Lucia kuoli vasta, kun hän sai kristillisen sakramentin.

Toisessa tarinassa Lucia auttaa Rooman keisari Diocletaniuksen vainojen aikana piilottamaan kristittyjä katakombeihin toimittaen heille niin paljon ruokaa ja muita tarvikkeita kuin mahdollista.Hän siis tarvitsi molemmat kädet tähän työhön. Lucia ratkaisi tämän kuljetusongelman pimeissä katakombeissa laittamalla kynttilät seppeleen avulla päähänsä. 

Lucian päivässä on täällä pohjolassa yhdistynyt kaksi juhlaa - Pyhän Lucian muistaminen sekä vuoden pisimmän yön vietto. Aikoinaan vietettiin Lussia - yötä jolloin naispuolinen demoni, Lussi, ratsasti yötaivaalla seurueineen. Silloin oli vaarallista olla ulkona. Varsinkin pahojaan tehneet lapset oli pidettävä erityisen tarkassa vahdissa, sillä Lussi saattoi tulla savupiipusta sisään ja viedä heidät. Perinteenä oli valvoa koko Lussiyö ja siten suojata talo ja talon asukkaat kaikelta pahalta.

Tuokoon Lucia siis jälleen tänäkin vuonna valoaan tähän talven pimeyteen!