Innostuin kokeilemaan, josko saisin kasvatettua itse yrttejä. Yritys on uskalias, sillä tähänastisen elämäni aikana olen onnistunut tappamaan lähes kaikki hoidossani olleet kasvit. Jopa ne, joiden ei pitäisi kuolla millään. Ilmeisesti olen hoitanut niitä liikaa, tai sitten liian vähän. Multapeukaloa ei siis ole tähän ikään mennessä minulta löytynyt.

En kuitenkaan ole lannistunut, vaan ajattelin että ainahan sitä saa yrittää.

Nyt on purkkia ja purnukkaa valoisissa paikoissa. Yhdestä löytyy basilikan alkuja, toisesta oreganoa, pääsiäisohrat näyttäisivät kasvavan kohisten, ja sitten on vielä yksi purnukka... päätin kokeilla, josko saisi ihan omia chili-paprikoita.

Ohralle ja basilikalle näyttäisi kuuluvan tosiaan vielä ihan hyvää. Basilikan kohdalla pohdiskelen, että pitäisikö niitä siirrellä erillisiin ruukkuihin tuosta idätyspurnukasta... etten nyt vaan tulisi tappaneeksi liialla innokkuudella. Toisaalta, jos "elintila" loppuu, niin tuskin ne siitäkän pitävät?

Oregano voi jotenkin kituisasti. Alun kasvupyrähdyksen jälkeen se on jäänyt tuollaiseksi pieneksi "ruohoksi". Luulisi että se kasvaisi jotenkin tasaista tahtia... multa on kosteaa, mutta onkohan se vähän liian "tiukkaa"?

Chili-paprika ei näytä vielä mitään elon merkkejä. Muistelisin että se on ollut jo viikon päivät itämässä. Kuinka kauan siinä pitäisi mennä, että kasvua alkaa näkyä? Näinköhän loppui paprikankasvattajan urani jo heti alkuunsa?

Jännittäviä aikoja siis eletään...