Huonekalujen siirtely ja kodin uusiksi järjestely on joskus lähes terapeuttista. Mistähän mahtaa johtua? Ainakin itse huomaan saavani jotain outoa tyydytystä siitä, että keksin uuden (toimivamman?) järjestyksen huonekaluille. Se, että kovan huhkimisen jälkeen näkee kotinsa taas uudella tavalla on palkitsevaa. 

Muistelen muinoin kuulleeni lauseen "huonekalujen siirtely on merkki seksuaalisesta turhautumisesta". En oikein osaa allekirjoittaa tuota. Saattaahan se toki olla niinkin, että jotkut järjestelevät kotiaan, kun ei muutakaan tyydyttävää liikuntaa saa... 

Usein kotini järjestys tai epäjärjestys (lähinnä epäjärjestyksen sietokyky) kuvastaa myös sitä, millainen on mieliala tai stressitaso. Joskus ei pieni sotkuisuus ja epäjärjestys haittaa juuri lainkaan, ja toisinaan taas on pakko siivota ja järjestellä koko koti että saa jotenkin sitä kautta myös muun elämän järjestykseen. Varsinkin kovissa työpaineissa, huomaan että minun täytyy järjestellä koti kuntoon ennenkuin pystyn tarttumaan työasioihin. Tuntuu kuin sotkuinen koti estäisi asioiden järjestelemisen myös omassa mielessä.

Eilen raahasin digi-pianoni toiseen huoneeseen sekä muutin hiukan eteishallin järjestelyjä. Tuli mukava tunne. Aivan kuin kodissa olisi jotain uutta, vaikka ainoa asia mikä muuttui oli tavaroiden paikka. Uusi ilme pikkurahalla (ilmaiseksi). Tosin, nyt minusta tuntuu, että pitäisi ostaa sellainen hattuhylly..  se sopisi mainiosti erääseen kulmaan joka tyhjeni järjestelysession aikana...