Pidemmän aikaa olen pohtinut tätä työssä väsymisen mysteeriä. Mikä saa ihmisen väsymään, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, miten siitä pääsee yli, miten ehkäistä uusi väsyminen, kuinka kauan kestää päästä normaalitilaan ja onko se edes mahdollista ilman suuria muutoksia?

Tätä kaikkea olen pohtinut siksi, että olen väsymyksen kurimuksessa. En siksi, että välttämättä itse olisin juuri tällähetkellä erityisen väsynyt työhöni, tai potisin jonkinlaista (ah niin trendikästä) työuupumusta. Kurimus johtunee suuresti kollegani jo toista vuotta kestävästä työväsymyksestä. Siihen ei auta useamman kuukauden virkavapaat, ei se että minä otan hoitaakseni kaiken "ylimääräisen" jota tulee perustyön lomaan ihan mukavasti viikoittain, ei se että toimenkuva selkiytyy tai siitä jää jopa jotain pois.. tuntuu että siihen ei auta mikään.

Asia huolestuttaa minua kahdesta syystä. Toinen on se, että toivoisin tietenkin kollegalleni kaikkea hyvää ja intoa sekä työhön että elämään yleensäkin. Pidän työkaveristani paljon, ja minusta meidän on ollut aina helppo tehdä töitä yhdessä. Toivoisin siis että hän voisi nauttia työstään ja saada siitä jotain tyydytystä. Toinen syy taas on se, että itse väsyn tasaisin väliajoin siihen, että yritän kantaa toisen väsymystä ja helpottaa hänen työtaakkaansa. Ei sitäkään alituiseen jaksa. 

Viimeisin oma romahdus tapahtui joulukuun alussa. Repesin hallitsemattomaan itkuun kesken työntekijäkokouksen, sitä oli edeltänyt pitkä työrupeama ja se, että päässä ei pysynyt edes yhden päivän työtehtävät. Kaikki piti olla kalenterissa ylhäällä. Siitä toivuin kuin ihmeen kaupalla ilman sen suurempia lomia. Viisi vapaapäivää teki ihmeitä. Kun saa välillä nollata ja keskittyä "ei-mihinkään" jaksaa taas kummasti eteenpäin. Ehkä ihmeparantumiseen vaikutti juuri se, etten tehnyt itselleni mitään erityistä ohjelmaa noille vapaille... 

Nyt on ollut taas hyvä kausi, mutta jossain pinnan alla on pelko siitä, että kuormitus kasvaa, stressi kasvaa, vapaa-aika vähenee kun teen puolentoista ihmisen työt. Milloin on seuraava oma romahdus? Eilen kollegani ilmoitti omien kahden viikon piilovapaiden (ei töitä vaikka työpäivivä onkin) jälkeen, että hän on tavattoman väsynyt. Iskeekö se väsymys sitten vasta pienen hengähdystauon jälkeen? Vai voiko taustalla olla joku tarpeettomuuden kokemus? Pitäisikö olla joku uusi projekti, josta saisi onnistumisen kokemuksia?

Itselläni on kalenteri täynnä kesäkuun puoleenväliin saakka... joten nyt en kyllä pystyisi mitenkään ottamaan enää yhtään ylimääräistä. Hyvä kun saan omani hoidettua. Onneksi suurin osa projekteista on mieleisiä, haastavia, uusia, palkitsevia (toivon niin). Intoa siis riittää toistaiseksi hyvin, mutten uskalla ajatella tilannetta jossa toimenkuvaani lisättäisi puolet lisää. Apua.

Eikö pahoissa väsymystapauksissa kannattaisi jäädä sitten suosiolla sairaslomalle jotta saisi tilalleen sijaisen. Kohta on nimittäin niin, että työpaikalla parkuu kaksi romahduspisteessä olevaa työntekijää....

Voihan väsymys!