Olenko kasvattaja ilman oikeita pedagogisia taitoja? Tämä kysymys pompsahti eilen mieleeni iltapäivän kahvikeskustelusta. Opiskeltu on erilaisten ryhmien kanssa toimimista ja tietynlaisten tietojen/taitojen välittämistä toisille, mutta varsinaisesti pedagogisia opintoja (sillä nimikkeellä siis) minulla ei ole. Erikoista. Olen siis kasvattaja ilman kasvattajan taitoja.

Papereilla ja kursseilla ei toki ketään opeteta, ja nykyiseen työhöni olen niin pätevä kuin vain voi olla. Mutta nousi silti mieleeni ajatus siitä, jospa sitten kuitenkin lukisi vaikka kasvatustieteistä jonkun kokonaisuuden. Ei siitä koskaan haittaakaan olisi. Lisäksi minua on aina kiinnostanut aihe, joten saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Niinpä ajauduin selailemaan avoimen yliopiston tarjontaa maassamme. Ja suureksi riemukseni ja yllätyksekseni löysin avoimen yliopiston nettisivuilta sanan "etäopinnot". Avoin yliopisto ja kasvatukstieteet löytyvät toki omasta kaupungistanikin, mutta epäsäännöllisten työaikojen ja ajoittain pitkien päivien takia säännöllisesti luennoilla istuminen tuntuu mahdottomalta. Etäopinnot sen sijaan kuulostavat loistavalta vaihtoehdolta. Täytyy myöntää etten osannut edes unelmoida moisesta mahdollisuudesta, vaikka toki tiedossa on että nykyään voi elää melkein koko elämänsä internetin kautta.

Nyt sitten vaan pohtimaan, onko minulla oikeasti aikaa, intoa ja se pieni summa rahaa aloittaa etäopinnot. Kestääkö pää sitä, että työn lisäksi pitäisi jaksaa lukea kasvatuksen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, kirjoittaa esseitä ja tehdä ryhmätöitä jne. Olenko tarpeeksi motivoitunut, että saisin tosiaan ne opinnot suoritettua vaaditussa ajassa.

Jonkinlainen varovainen innostus kyllä nousi. Ja tulihan sitä eilen kirjoitettua pari sanaa vapaudesta... joten ehkäpä sitä mielen ja valinnan vapautta pitäisi toteuttaa tässä omassa elämässä... :)