Eilen tuli pientä kädenvääntöä puoliskon kanssa reilun kaupan tuotteista. Itse yritän tuotevalinnoissa suosia niitä, ja olen yrittänyt opettaa myös puoliskoani etsimään noita tuotteita kaupassa asioidessaan. Kahvipakettia kotiin tuodessaan hän kuitenkin puuskahti, ettei ymmärrä miksi reilun kaupan tuote voi maksaa tuplasti sen, mitä tavallinen kahvi. "Miten se VOI maksaa niin paljon enemmän, varmasti suurin osa rahasta menee ihan jonnekin muualle kuin tuottajalle." Hyvin mahdollista, mutta etsiessämme tietoa ja laskeskellessamme tulimme siihen tulokseen, että reilu kauppa tosiaan kannattaaraaka-aineiden tuottajille kehitysmaissa. Lisäksi osa rahasta menee paikallisten yhteisöjen hyväksi koulutuksen, terveydenhuollon ym. tukemiseen.
Yksi kritiikki kuitenkin sai miettimään uudestaan mikä on reilua ja mikä ei. Reilun kaupan tuotteet auttavat raaka-aine tuottajia kyllä, mutta sitovatko ne samalla kehitysmaiden perheet pysyttelemään ainoastaan raaka-aineiden tuottamisessa. Jatkojalostus tapahtuu aina kehittyneimmissä maissa. Pitäisikö olla systeemi, joka kannustaisi kehitysmaita kehittämään myös tuotteiden jatkojalostusta? Sillähän kuitenkin käärii suurimmat rahat, eikö?
Muistui mieleen kesäiset kilpailut nuorten kanssa. Pelasimme maailmankauppa-peliä muutamaan otteeseen teini-ikäisten kanssa. Pelissä on viisi joukkuetta ja samalla myös viisi erilaista lähtökohtaa (tätä lähtökohtien eroa ei kerrottu etukäteen). Osalla joukkueista oli pelkkiä raaka-aineita, osalla enimmäkseen välineitä raaka-aineiden jalostukseen, myös välimalleja löytyi. Tarkoitus oli tuottaa valmista tuotetta ja myydä sitä maailmankaupassa. Myös vaihtokauppaa oli mahdollista tehdä. Pelin lopputulos oli meille ohjaajille selvä jo etukäteen, toki jos kehitysmaa pelasi erityisen fiksusti ja kehittyneempi "jalostajamaa" erityisen tyhmästi, oli pieni mahdollisuus että kehitysmaa saattoi pärjätäkin melko hyvin.
Pelin edetessä nuoret pian huomasivat, että lähtökohdat olivat epäreilut. Miten tuottaa lopullista tuotetta myytäväksi ja saada rahaa jolla ostaa lisää raaka-ainetta ja välineitä tuotteen tekemiseen jos alunperinkään ei omannut muuta kuin pelkkää raaka-ainetta. Kehittyneemmät maat pystyivät ostamaan raaka-ainetta kehitysmailta pilkkahintaan, sillä kehitysmaat kaipasivat kipeästi edes jotain työvälineitä. Paremmista lähtökohdista pelin alkaneet eivät niinkään huomanneet erilaisia lähtökohtia ja pelin epäreiluutta, vaan käyttivät röyhkeästi hyväksi näitä "kehitysmaajoukkueita". Peli kuvaa mielestäni melko hyvin todellista tilannetta maailmankaupassa.
Ehkäpä meidän voittajajoukkueessa pelaavien olisi aika huomata pelin epäreiluus ja tehdä jotain asialle. Ja ehkä tuo reilu kauppa on kuitenkin paras mahdollinen tapa tukea kehitysmaiden tilannetta tuotannossa tällä hetkellä. Jospa jo se, että tuotteesta saa käypää hintaa jossain vaiheessa mahdollistaisi tuottajille myös tuotteiden jatkojalostuksen?
Taidan siis edelleen suosia reilun kaupan tuotteita ja pitää omalta osaltani Suomen neljän suurimman (väestömäärään suhteutettuna) reilun kaupan suosijamaan joukossa.
Kommentit