"virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuueks, vitsa sulle, palkka mulle"

Minullakin kävi eilen pari noita-akkaa oven takana. Se oli mukava yllätys, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun minulle on virpojia tullut. Luulen että asuinpaikalla on paljon merkitystä tässä suhteessa. Kerrostaloissa asuessani ei virpojia näkynyt (korkeintaan ikkunasta jossain kaukana kadulla jos sitäkään). Nyt kun asustelen rivitalossa, hiukan kauempana keskustasta, uskalsi kaksi virpojatyttöä tulla minunkin oveni taa kolkuttamaan.

Mukavaa että näitä vanhoja perinteitä muistetaan vieläkin. Ja käydään ihan kaikkien (naapureiden?) ovilla, ei vain sukulaisten ja tuttujen. Onneksi oltiin kullan kanssa varattu muutama pieni pussi sellaisia pieniä suklaamunia. Oli sitten sitä palkkaakin antaa. Nykyään kun ei ole edes käteistä rahaa, jota voisi paremman puutteessa lahjoittaa, niin on pakko varautua oikeasti niillä munilla. Ja niinhän se on mennyt aikaisempina vuosina, että suklaata on jäänyt sitten omaan suuhun laitettavaksi reilusti. Tälläkertaa onneksi sitä sai tiputtaa noitien pajukoriin!

Vitsat ovat kyllä hienot... Ja niissä on jo oikeastikin muutama pajunkissa tuloillaan! Olin aivan varma, että tänä palmusunnuntaina virvotaan tyhjillä koivunoksilla. Mutta onneksi olin väärässä, kevät tulee sittenkin, pajunkissoja näkyy jo. Ainakin minun ruokailupäydällä :)

---

Ai niin, pohdiskeli tuossa eilen, kuinka hassua on että juuri noidat aina virpovat... ja hetken asiaa tutkittuani, sainkin selville että kyseessä on kahden eri perinteen sekoittuminen. Karjalassa virvottiin (ilman asuja), ja toivottiin kasvua ja kaikkea hyvää sitä kautta, länsi-Suomessa taas noidat ja trullit liittyivät pääsiäiseen (eikö niitä pääsiäiskokoinkin karkoitettu). Kun nämä kaksi perinnettä yhdistettiin, saatiin noitia, jotka virpovat!