Pidetäänpä tätä blogia välillä unipäiväkirjana (tai "-yökirjana"), sillä näin viimeyönä erittäin todentuntuisen unen, enkä halua unohtaa sitä heti. Näen muutenkin paljon unia, hyvin yksityiskohtaisiakin, mutta kaikki tapahtumat ja yksityiskohdat tuppaavat unohtua ihan liian nopeasti jollen heti kirjoita niitä ylös tai kerro kullalle aamukahvilla (jos muistan tapahtumat edes sinne aamukahville asti).

Viimeyönä oli minulla kesä. Olin ostanut siippani kanssa vanhan ison omakotitalon ilmeisesti jo aikaa sitten. Jostain syystä emme vielä asuneet siellä, oli kai vähän remontti kesken, tai jostain muusta syystä muutto oli jäänyt. Käyskentelin unessani tuossa talossa. Ihailin maisemaa, joka avautui isoista ikkunoista. Näkyi vettä, puutarhoja, ja talo oli selkeästi pienen mäen päällä. Rakastamiani erkkereitä oli talossa useampikin, ja ne olivat suuria. Oli avaraa ja valoisaa, vanhan talon tuntua. Ihanaa.

Kaiken tuon ihanuuden keskellä talossa oli kuitenkin salaisuus. Yläkerrassa. Pelkäsin yläkertaa ja siellä elelevää salaisuutta. Unessani mietinkin, voinko ikinä asua tuossa talossa ilman pelkoa. Jossain vaiheessa tuo pelko konkretisoitui joksikin olennoksi tai haamuksi. Mietin, voisiko sen karkoittaa talosta, sillä talo itsessään oli niin mahtava. Toisaalta, huomasin jo miettiväni, että kenties se olio ei olekaan paha, ehkä sen kanssa voisi elää sopusoinnussa saman katon alla.

Viimeisenä muistan miettineeni, että talo on ihanteellinen myös ystävien kutsumiseen. Voisin kutsua isommankin porukan kokoon vaikka koko viikonlopuksi, sillä tilaa on! Ainoa huoleni oli tuo yläkerran salainen olio. Voinko sittenkään kutsua, pelotteleeko se ystäväni, tai ehkäpä ystäväni eivät ymmärrä että se ei olekaan paha...

Mitä tuo uni sitten voisi tarkoittaa? Usein olen lukenut, että unessa talo kuvaa omaa sisintä. Kaikki tuntuisi siis olevan sisäisesti kunnossa, lukuunottamatta jotakin pientä pelottavaa salaisuutta. Mikähän salaisuus minulla alitajunnassa piilee? Tulee jotenkin mieleen eiliset kirjoitukseni heikkoudesta ja vahvuudesta. Onko vielä jokin heikkous jota itsepintaisesti suojelen ja piilottelen? Tuo heikkous kummittelee piilotajunnassani ja saa minut miettimään, olenko kelvollinen edes ystävilleni tuon heikkouden takia...? No toisaalta, ehkäpä vain haaveilen vanhasta, avarasta, veden äärellä olevasta kauniista puutalosta, mutta pelkään ettei minulla ole koskaan mahdollisuutta asua sellaisessa.

Toisinaan unet eivät tarkoita mitään, mutta mielestäni toisinaan ne voivat tuoda omasta sisimmästä esille asioita, jotka eivät muuten pääse esille. Aivot työstävät päivien mittaan keräämänsä rojut ja aarteet erilleen. Aarteista koostuu oivalluksia, romut lasketaan menemään. Molemmat tuotokset kulkeutuvat uniin. Näin itse ajattelen. Kuka sitten tietää, milloin on kyse rojulastista ja milloin aarteista?