Mitä teen silloin, kun tunnetta on sisällä niin paljon, ettei se meinaa mahtua ulos? Kun ajatuksissa pyörii vain yksi... kun olen saanut viettää hyvää ja tärkeää sekä onnellista aikaa. En osaa pukea aina itse sanoiksi sitä kaikkea, joten otan avukseni lyriikat. Tällä kertaa soitossa on ollut ahkeraan Zen Café ja viettäessäni useamman tunnin autossa matkalla kotiin, soi seuraava kappale useammin kuin muutaman kerran...

Huonot päiväsi

Valo taittuu ikkunassas näin, leijuu huoneen poikki seinään päin
Peittää sinut liikkein etäisin, sekös susta kauniin tekeekin. Minä pysyn yhtä rumana kuin olin aina luokkakuvissa.

Pidin siitä kuinka havahduit sekunniksi sitten uneen uit. Katsoin tarkkaan niitä ilmeitä, jotka kertoo että sä oot sä. Mul on tasan kaksi ilmettä toinen niistä nyt on käytössä.

Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa voit kutsua öitä sisään. Sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa voit keksiä niitä lisää.

Muistan sinut sentti sentiltä mut en meidän juhlapäiviä Jostain syystä mieleeni ei jää numerot vaan kuvat niin kuin tää: Valo tarttuu sängynpeitteeseen, käsilläni sulle suojan teen.

Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa voit kutsua öitä sisään...

Vielä opin läpikotaisin haaveesi ja historiaskin.

 Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi...

Jostain syystä nämä sanat puhuttelevat, mielestäni ne kertovat jotain kahden ihmisen välisestä suhteesta. Tärkeää ei ole vain se, että vietetään näitä hyviä hetkiä mitä itse sain juuri viettää, vaan myös ne huonot päivät. Suhteesta kertoo paljon enemmän se, kuinka selvitä niistä vaikeista ajoista, kuin se miten helpommat ja paremmat ajat kulkevat.

Huonoja päiviä on osunut kohdalle, ja niistä on selvitty. Vaikeuksia tulee vastaan, ja niistä selvitään, niistä opitaan jotain toisesta sekä itsestä.

Minulla on taas ikävä... ja se on ihanaa. On onnellista odottaa.