Edessä on myös tyhjä tietokoneen näyttö... tämä blogin päivittäminen ja uusien aiheiden pohdinta on jäänyt viimepäivinä todella vähäiseksi. En tiedä onko pää tyhjä vai onko siellä niin paljon asiaa, ettei se mahdu ovista ulos.
Töiden alkaminen kai uuvutti hetkellisesti, tai sanotaan mielummin että häkellytti ja aiheutti keskittymisen uudelleen ohjausta.
Syksy on kyllä ihanaa aikaa, tuntuu että saa aloittaa alusta - hyvällä tavalla. Edessä on puhdas paperi, joka vain odottaa että siihen maalaa uuden kuvan. Millaiseksi tuleva vuosi muodostuu?
Töissä on haasteita, ja se on mukavaa vaikka välillä stressavaa. Ihmissuhteissa on haasteita, sekin on todella mukavaa, vaikka myös välillä aiheuttaa kaihoisia iltoja ja pienen tipan linssiin. Toisaalta sekä työstä että ihmissuhteista saa paljon takaisin. Palkitsevaa elämää siis eletään.
On se vaan hassua, että joka syksy tulee se sama olo kuin silloin pienenä koululaisena kun sai uusia vihkoja, kyniä ja muita koulutarvikkeita. Se jännitys ja pieni odotus.. kun ei voi tietää mitä syksy tuo tullessaan. Tuntuu mukavalta, että vaikka enää ei elämä aikataulutu koulun tai opiskelun mukaan, niin sama syksyn kirpeä ja raikas tuuli puhaltaa vieden eteenpäin kohti tulevaa. Ihan niinkuin silloin pienenä tyttönäkin!
Syksy taitaa muutenkin olla sitä minulle ominta aikaa. Hämärtyvät illat, kynttilät, sateiset päivät, puiden pukeutuminen parhaimpiinsa ja sen jälkeinen riisuminen. Ilmassa on jotain raikasta ja puhdasta, luonto näyttää usein voimansa myrskyineen. Silloin voi käpertyä omaan pesäänsä lämpimän juoman kanssa ja kuunnella sateen ropinaa sekä tuulen ulvontaa. Pidän siitä tunnelmasta.
Tähän vielä yksi eläinruno joka pomppasi päähäni miettiessäni syksyä (ja monen syksyyn liittyvää asiaa, flunssaa)
Vanha Vesirotta
Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?
Mikä tuolla pilkistää?
Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus!
(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa ja sitä että täytyy esiin kaivaa nenäliina niistääksensä nenän pieltä. Totisesti piina!)
Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!
Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on - aivan totta - vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää ja ryskäyskää.
Ja nyt - katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.
Se auttaa Jaakko Vaakkoa.
(Kirsi Kunnas)
Kommentit